Veikko 90 vuotta, sodassa ja rauhassa
Jo nuorna miesnä lähdit Veikko, sotaan ensi kerran
ja päätit antaa kaikkesi, siel’ yhden miehen verran
Niin vuodet kului Karjalassa, ohi vieri talvet, kesät
tuli tutuks’ tykin kumu, kranaatit tulipesät
Sit’ maahan vihdoin saatiin rauha, pois pojat saapui kotiin
jäi naulakkoon jo verikauha ja kammo kaikkiin sotiin
Vei rauha sinut mennessään, sit’ viimein Ruotsin maalle
jäi taakse Suomen tasavalta, hurraa nyt kuninkaalle!
Näin loppui Veikon sotareissut, niin ainakin hän luuli
kun paljon, paljon myöhemmin, hän jotain muuta kuuli
Oli työt jo tehty valmiiksi ja koitti levon hetki
laukut, vaatteet pakattiin, alkoi Cyrilluksen retki
Niin loppui taasen rauhan aika, tuli pian paha mieli
vaikk’ Veikko kuinka yritti, ol’ kaikill’ vieras kieli
Hän istui sängyn laidalla ja olo oli ventti
vaan apuun riensi jälkipolvi, nyt sotaan ryhtyi Pentti
Hän yksin ensin kahakoi, ei päässyt puusta pitkään
ei vallanpitoon Vaxholmin, purreet aseet mitkään
Vaan sitten tuli Uutiset ja teki oivan jutun
jo saman illan aikana sai Veikko monen tutun
Ja Merit, Mikko avasivat, ihan uuden ajan
sai Veikko oman facebook-sivun, yhä useamman kannustajan
Viel’ pyristeli kunnanjohto, ei antanut se peri
vaikk’ apuun riensi Tarja, Astrid ja muukin ministeri
Mutt’ pikkuhiljaa nähtiin taas, ken kykeneepi sotiin
kun heinäkuussa Veikko sitten saapui Suomikotiin
Vasta nyt se alkaa elämä, näin Veikko itse lupaa
kun suomineitoin hoivassa hän pitää omaa tupaa
Ei pääty tähän tarina, se jatkuu vielä pitkään
ei riitä onnentoivotuksiin, sanat oikein mitkään
Nyt nosta malja ylös Veikko, on tämä päivä sinun,
vaan pieni osa reissustasi, on kaunis muisto minun
Läs mera om Veikko och hans sannsaga: “En sista kamp”
- ja tarina jatkuu/ kampen går vidare…