Ihan ku Lotjassa olis…

http://www.youtube.com/watch?v=oyNJYbjaEyw

…..ja nyt on Kyllikkikin päässyt Johanneksensa luo.

Joskus aiemmin voro hävitti omahyväisesti tekstejä. Tämäkin näyttäisi jääneen leikkuriin: Rysälleni!

Musta talvi on takana –
sinun raikas ääni
vei loputkin jäiset rippeet?
Musta talvi on pakana –
hänen raitis ääni
lasin pohjalla jäiset rippeet!

Et kevättä halua
Et liioin kesää
Elät myrskyissä, pakkasissa
Et mun levätä halua
Et halua
mulle -
edes harakan kyhäämää
onnenpesää

Nyt

Mun takana
on
Sinun jäiset rippeet!

Sinun vähäiset rippeet!

Tämä sinun Anttola aiheesi on ihan ihana, mutta ehdottaisin että harkitsisit tuota Kaiketi-sanan muuttamista, se vähän vaikuttaa löyhältä ja kysyvältä. Anttolahan on ihan armoitettu paikka ja ansaitsee oikein
kunnon soundin. Anttolahan on niin rockenroll että sinne pitää päästä hengittämään mäntymetsän raskasta happea säännöllisin väliajoin. taidan olla aika Anttolaromantikko, sillä Lotja on minulle aika vierasta, vaikka siellä siemailinkin kallista ja kitkerää suodatinkahvia jo 60-luvulla paksuista posliinikupeista. Ja onhan Anttolassa pizzeria. joku väitti ettei ole. Unionin baarissa saa tuoreita kotitekoisia pizzoja ja rapeine pohjineen. Omistaja toi siskoni jopa autolla kotiin pizzapaketin kera, kun auto piti jättää huoltamolle ja pizza olisi jäähtynyt. Sitäpaitsi Unioniolla osaavat korjata niin autot kuin perämoottoritkin.Harmoolan lahdella luistelimme joululomalla peilikirkkaalla jäällä ja muutamaviikko sitten ajelimme jäätiellä aina Saukonsaloon asti. Että Pertti pohdintamyssy päähän uuden Anttola otsikon puolesta.
terveisin entinen ja edelleen säännöllinen anttolalainen ” Anttola on paras”

Kiitos erittäin paljon kirjeestäsi, “Kippari”, ks. tästä ylhäältä ohjeet seuraavaa kirjettäsi varten jonka voit laittaa suoraan etusivun alalaitaan. Kopioin tämän sinne jo malliksi,
kirjoittelemisiin, kuulumisiin!

…metsittyneen parran takaa
vaappuvaa on etenemiseni vakaa
balanssi luja on osa minua
suunnitella sen ehti
arkkitehti
ennen pöpilään menoa
mono takapuoleen ja ryhtiin kenoa
ambulanssi “uaaa” ahdistaa sinua
oletko hullu? – katso peiliin älä
jäkätänkö vielä: päläpälä..
kannoille kolkuttelee mennyt
noille ajatuksille
en nyt
soille kaukaisille
pakene
Gagarin palasi – Laika ei
harmaan musta vuodenaika – taivas hei
valkene!
mielen kevät
mieleen kevät
mielelleen kevät
….

Kuva
kuvien joukossa
on
peili
valo
muisti ja mieli
haloo!
onko ketään kotona
tänään?
Kyllikki?
on ansaitulla
eläkkeellä
ja
Johannes
jo
yläkerrassa
iltateellä

Niinpä. Tämä onkin sellainen vaikeampi pulma, eikä siihen ole helppo löytää ratkaisua. Yksi Anttolan pulma on tuo asukasrakenne. Kylällä ei kertakaikkiaan ole nuorta porukkaa (18-30 v) joka tekisi kylästä elävän. Ne jotka kävivät Koivulan tansseissa 30-35 sitten muistanevat kuinka se oli täynnä soitti siellä mikä orkesteri tahansa. Nykyään näin ei ole. Toinen ongelma on aktiivisten toimijoiden vähäisyys. Samat ihmiset ovat mukana monessa touhussa ja jokin niistä silloin jää toissijaiseksi. Sitten on nämä netit sun muut vastaavat touhut.
KPK:n mainitsemaa kyräilyä en vieläkään allekirjoita, sillä koen sen varovaisuudeksi, eli muulta kylälle muuttaneeseen tutustutaan hiljalleen ja varovaisesti.
Veli Roskan tavoin muistelen mieluusti menneitä. Kait aika kultaa muistot. Ei ole Anttolakaan kuten ennen..Löyhästi aiheeseen liittyen:
http://www.youtube.com/watch?v=4rB-9wNWqJ0

Lähdin purkamaan tätä vyyhteä hakemalla asiaan etäisyyttä…… Mikä ei omalta kohdaltani sinänsä ole vaikeaa: olen muutanut Anttolasta pois 21 -vuotiaana eli asunut huomattavasti pidemmän aikaa muualla.Toisaalta minulla on sukulaisia, ystäviä ja tuttuja lukuisa määrä Anttolassa….Ja juuriltani tunnen olevani anttolalainen!

Siis etäisyyttä!……….Etsin yleisempää, laajempaa, jopa tieteellistä näkökulmaa viihtyvyydelle ja epäkohtien poistamistoimenpiteille pienessä kunnassa…..

Löysin ensihätään pari “juttua”.YTT Jari Kainulaisen artikkeli Mihin kuulun – kuinka viihdyn? Väestön kuuluvuuden ja viihtyvyyden merkitys syrjäisen maaseutukunnan kehityksessä – esimerkkinä Sotkamo.
http://www.mua.fi/lehti/2004/kainulainen.pdf

Toinen oli Satu Puran Joensuun Yliopistolle joulukuussa 2006 tekemä Pro gradu -tutkielma KYLÄSSÄ KUIN KOTONAAN Tutkimus lounaishämäläisten kylätoimijanaisten paikkasuhteesta ja sen vaikutuksesta kylätoimintaan sitoutumiseen http://www.hameenkylat.net/Pura_pro_gradu.pdf

Itselleni heräsi joukko kysymyksiä…..

….Löytyykö KPK:n tuntemaan kyräilyyn ja hänen listaamiin epäkohtiin joku yleinen selittävä tekijä? Ketkä viihtyvät? Ketkä eivät viihdy? Onko asukasrakenteessa jotain poikkeavaa vastaaviin pikku kuntiin nähden? Anttolan läpikäymät murrokset? Mitä viihtyminen on? Miten kyräilevän kylän eri kyräilevät? järjestöt motivoidaan ja sitoutetaan tekemään yhdessä töitä?…………………………..Mitkä ovat Anttolan vahvuudet? Anttolaisten vahvuudet?

Anttolan Sanomat tuntuu erittäin järkevältä väylältä tämän päivän Anttolan kehittämisessä, ihmisten herättämisessä,…..

Ikäväkseni täytyy KPK:lle todeta, että taustastani johtuen muistelen mielelläni menneitä ja tunnen jopa iloa piehtaroidessani ammoisien tapahtumien mäiskeessä. Hyvässä ja rakentavassa hengessä…..

….Jaskarin Arin sivuilla törmäsin poikamies otsikon alla tuttuihin, elämää nähneisiin kasvoihin: Nopo-Ollin! Laulussa sanottiin, että jokainen ihminen on laulun arvoinen….Niin olisi Ollikin. Mutta kuka kertoisi hänestä aluksi vaikka lämpimän tarinan?

Veli Roska
http://www.youtube.com/watch?v=8WrB7LHE_QA

http://www.mua.fi/lehti/2004/kainulainen.pdf

** *
Iso Admin: Suuri kiitos tuestasi Iekko, palstalaisten suosiollisella avustuksella olen nyt vaihtanut Ollin kuvan toiseen, hieman kesäisempään – toivottavasti kaikki ovat nyt hyvillään..?

Suomalaisen valokuvakulttuurin juhlaa Ranskassa 21.6 –
28.9.2008

Ranskan merkittävimpiin valokuvamuseoihin lukeutuva, valokuvan keksijän mukaan nimetty ja hänen
kotikaupungissaan Chalon-sur-Saônessa sijaitseva
Musée Nicéphore Niépce tarjoaa tänä kesänä yleisölleen mahdollisuuden tutustua laajasti suomalaisen valokuvataiteen historiaan. La photographie finlandaise [1950 –1980] näyttelyssä on esillä runsaat 150 teosta keskeisiltä valokuvaajiltamme. Ajallisesti näyttely luotaa sodanjälkeisten
kameraseurakuvaajien tuotannosta 1980-luvun alun subjektiivisesti sävyttyneeseen dokumentarismiin.

Ari Jaskarin perhepiiristään Anttolassa tallentamat kuvat ovat osa näyttelyä ja ne edustavat henkilökohtaisen läpimurtoa valokuvataiteen tyyleissä ja aiheissa 1970–1980–lukujen taitteessa.

Hyvä Ari!

http://materiaalit.internetix......skari/koti

http://materiaalit.internetix......oikamiehet

ari
January 7th, 2009 – 8:18 pm e
Niin siis kuka hitto on “Omenainen”? Kuvasin nuorempana monta rippilasta. En kyllä tunne niitä enää. Olis kyllä tarpeen kysyä kun laittaa mun näppäämiä otoksia johonkin muitten sivuille…?

ari
January 7th, 2009 – 9:08 pm e
Mun kyllä häätyy laskuttaa siua Pepe kuvien käytöstä…

Tämä viimeisin sai minutkin vastaamaan, omasta puolestani:

admin
January 7th, 2009 – 9:12 pm e
Pistä lasku tulemaan. Ihan näin julkisesti sivulle.
Vai riittäiskö osuus olemattomasta voitosta?

Kaiketi Anttolan ja hyvän yhteishengen puolesta?